Cp-vamma

Hei taas! 

Minulla on siis niin sanotusti "syntymälahjana" saatu Cp-vamma, eli liikuntavamma. Sen vuoksi en pysty kävelemään, vaan liikun pyörätuolilla. Vaikka pyörätuoli ja Cp-vamma asettaa elämälleni tietyt reunaehdot ja rajoitteet, on hyvä muistaa, että se ei ole kehitysvamma.Toki liikuntavammaani kuuluu tietyt ominaispiirteet, kuten lihasjäykkyys ja pasmit, eli tahdosta riippumattomat liikkeet. Minä en itse tee niitä, enkä myöskään voi niille mitään. Eli jos näet jonkun pyörätuolissa, tytön tai pojan, naisen tai miehen, joka liikehtii sinun silmissäsi oudosti. Muista, että hän ei ole "hullu", eikä välttämättä älyllisesti kehitysvammainen, vaan hänellä saattaa olla Cp-vamma, kuten minulla on.

Cp-vamma johtuu synnytyksessä tulleesta hapenpuutteesta. Hapenpuute saattaa aiheuttaa aivoihin pahojakin häiriöitä, nämä häiriöt tapahtuvat yleensä aivojen liikettä säätelevillä alueilla. 

Minulla Cp-vamma näkyy paitsi siinä, etten juuri pysty liikumaan omin jaloin, niin myös käsien motorisena heikkoutena, eli ne eivät toimi kunnolla. Sanonkin vasenta kättä "apukädeksi", koska siinä ei juuri ole voimaa.

Minullakin on noita jo mainitsemiani pasmeja. Ne ovat kuin  säpsähdyksiä ja tulevat esimerkiksi yhtäkkisestä tai kovasta äänestä tai valon välähdyksestä. Näin kesällä ukonilma ja salamat ovat usein niiden aiheuttajia. Jos pasmeja tulee paljon, usein käy niin että elimistö jää ikäänkuin valmiustilaan ja siitä johtuen niitä tulee entistä herkemmin vaikka varsinaista aiheuttajaa ei enää olisikaan. Esimerkiksi ukkosen jälkeen säpsähtelen pienillekin äänille. 

Olenkin melko usein saanut hävetä silmät päästäni, kun joku on palaverissa tai vaikka aamupalalla sanonut yllättäen jotain, tietysti minä olen säikähtänyt niin, että kahvikupin sisältö on pöydällä ja kahvikuppi rikki räsähtäneenä lattialla tuhansina palasina. Noina hetkinä tuntuu, että olen kuin "säikky lammas"joka pakenee vaaraa aitauksen perimmäiseen nurkkaan, sieltä varauksellisesti tilannetta pälyillen.. tämä antamani vertauskuva sopii hyvin näihin tilanteisiin, koska olen hyvin usein lähtenyt näistä tilanteesta pois punastelen ja tietysti häpeillen..

Lihasjäykkyys on toinen olennainen osa liikuntavammaani,  sitä esiintyy sekä käsissä että jaloissa ja se hankaloittaa usein arjen askareita. Sekä tätä lihasjäykkyyttä että pasmeja pyritään vähentämään fysioterapialla, jota minulla on kaksi kertaa viikossa pääasiassa kotikäyntinä.

Tämän hetkiseen fysioterapiaani kuuluu ylä- ja alaraajojen venyttelyt, joilla pyritään  pitämään liikeradat auki ja säilyttämään raajojen liikkuvuus sekä  lihaskuntoharjoitukset. Jossa olen päässyt yhteen tavoitteeseen ja vetänyt 100 vatsalihasta tunnin aikana, melkein putkeen😀. Kolmas melko olennainen osa fysioterapiaani ovat kävely harjoitukset, joista on tullut välillä myös osa arjen komiikkaa. Koska fysioterapia ei ole pelkkää hauskanpitoa niin siksi koen, että luottamus on tässäkin terapiasuhteessa kaiken a ja o, jos luottamusta ei ole, ei tuloksiakaan kovin helpolla synny.

Siksi on hyvä että tilannekomiikkaa löytyy ja huumori kukkii 🌺 

Sillä Cp-vammaisen ja vammaisen ihmisen elämästä yleensäkin, löytyy aina omat haasteensa ja rajoitteensa, aloitan lapsuudesta. Mutta jäämme tältä erää näihin tunnelmiin.

💚llä mursu

.