Helppo peli, helppo peli, kuinkas tätä pelataan?
Helppo peli, helppo peli, kuinkas tätä pelataan? Tämä on äitini käyttämä sanonta, se voisi kuitenkin olla myös vertauskuva elämästä. Siitä että välillä menee hyvin, mutta aina kaikki ei kuitenkaan mene "putkeen". Alkuvuosi on ollut vaiherikas, on ollut juhlaa ja arkea. Kun tammikuussa vietimme mieheni valmistujaisia sankoin joukoin kotonamme, oli ihana juhlia ja nähdä ystäviä. Myönnän kuitenkin, että itselleni nuo juhlat toivat mieleen haikeutta ja kateuttakin. Sillä jouduin itse ainakin toistaiseksi luopumaan koulunkäynnistä ja haaveesta saada ammatti. Toisin sanoen hyväksymään sen tosiasian, että liika on liikaa. Huomasin että kuormittuneena asiat tuntuivat yleensä pahemmilta kuin usein ovatkaan. Esimerkiksi hyvällä tarkoitettu kysymys, miten teit tehtävät, tuo mieleen ajatuksen, että avustajan oletetaan tekevän tehtävät puolestani. Näissä tilanteissa vammaisuuteni aiheuttaa aina silloin tällöin väärinkäsityksiä, koska aina ei jaksa perin juurin selittää sitä miten ja mi