Helppo peli, helppo peli, kuinkas tätä pelataan?

 Helppo peli, helppo peli, kuinkas tätä pelataan?
Tämä on äitini käyttämä sanonta, se voisi kuitenkin olla myös vertauskuva elämästä. 
Siitä että välillä menee hyvin, mutta aina kaikki ei kuitenkaan mene "putkeen".

Alkuvuosi on ollut vaiherikas, on ollut juhlaa ja arkea. Kun tammikuussa vietimme mieheni valmistujaisia sankoin joukoin kotonamme, oli ihana juhlia ja nähdä ystäviä. Myönnän kuitenkin, että itselleni nuo juhlat toivat mieleen haikeutta ja kateuttakin. Sillä jouduin itse ainakin toistaiseksi luopumaan koulunkäynnistä ja haaveesta saada ammatti. Toisin sanoen hyväksymään sen tosiasian, että liika on liikaa. 

Huomasin että kuormittuneena asiat tuntuivat yleensä pahemmilta kuin usein ovatkaan. Esimerkiksi hyvällä tarkoitettu kysymys, miten teit tehtävät, tuo mieleen ajatuksen, että avustajan oletetaan tekevän tehtävät puolestani. Näissä tilanteissa vammaisuuteni aiheuttaa aina silloin tällöin väärinkäsityksiä, koska aina ei jaksa perin juurin selittää sitä miten ja missä avustaja minua auttaa. Joka tapauksessa hän ei tee asioita puolestani vaan mahdollistaa opintoni teknisesti eli kirjoittaa vastaukset saneluni perusteella. Näin pääsin myös ylioppilaaksi. 😊 Nämä kyseenalaistavat kommentit joista kerroin, ovat raskaita, koska tuntuu että silloin minun ja avustajan väliseen yhteistyöhön ei luoteta. Ja jatkuva epäileminen syö motivaatiota, mutta sen lisäksi myös itsetuntoa. Välillä nämä erilaiset oletukset ja ihan vain arki kuormittavat minua niin, että tuntuu etten välillä edes muista mitään, vaan kuljen jossain sumussa ja vain teen asioita. Tämä lienee tuttua jokaiselle jossakin elämänvaiheessa. 

Siksi oman jaksamisen kuunteleminen ja voimavarojen tunnistaminen on lähes yhtä tärkeää kuin koulunkäynti tai työ. Se voi olla todella työlästä jos mielessä tai arjessa on meneillään sata muutakin asiaa yhtä aikaa. Olen huomannut sen omalla kohdalla ja monen kanssakulkijan elämässä. Ihmiskeho on kuitenkin hyvä ilmapuntari siinä, että se osaa ilmoittaa milloin olisi hyvä painaa stop-nappia. Tosin sitä on joskus vaikea kuunnella jos on sitä tyyppiä, jolla on kova halu suorittaa ja tehdä asioita itse suunnittelemassaan järjestyksessä. Silloin elämässä tehtävien ratkaisujen tekeminen voi olla haastavaa, mutta palkitsevaa. 

Kokemusta tästä on, sillä minulla on nyt jatkuvan paineen tunteen sijaan levollinen olo. Ja mieli on paljon idearikkaampi, toki oma vaikeutensa on siinä, kun nyt joutuu kohtaamaan ne asiat, joita on yrittänyt kiireen avulla välttää. 

💚mursu