Muutoksen tuulet

Hei taas ja omenan tuoksuisia terveisiä! Muuttuneesta kouluarjesta huolimatta voi keittää vaikka omenasosetta. No todellisuudessa tällaiseen ei yleensä ole aikaa. Kun olen erilaisuuteni vuoksi lähes aina toisten avun varassa. 

Koulun alkamisen myötä sain/jouduin anomaan lisää avustajatunteja, jotta koulu ja arki sen rinnalla ylipäätään pyörii riittävän hyvin. Koulun ja työn yhdistäminen henkilökohtaisen avun tarpeeseen on hankalampi juttu, koska nämä avustajatunnit on aina rajalliset, niitä ei myönnetä rajattomasti.

Siitä syystä olen tänä syksynä koulun ja opiskelun alkamisen myötä joutunut pohtimaan sitä, miten aika riittää kouluarjen lisäksi myös tavallisen arjen pyörittämiseen ja siihen, että pyykit tulee pestyä, kaupassa käytyä sekä ruoka laitettua kun itsenäistymisen myötä äiti ei ole ollut kotona ruokaa koulupäivän jälkeen laittamassa, vaan olen itse kaikesta vastuussa.

Näin siitäkin huolimatta, että se tapahtuu avustajan kanssa yhteistyössä. Mutta en tästä huolimatta halua valittaa nykyisestä tilanteestani, vaan päinvastoin olen kaikesta huolimatta äärettömän kiitollinen siitä, että olen pystynyt ja lopulta saanut ylipäätään itsenäistyä ja oppia ottamaan vastuuta omasta elämästä. Toisin sanoin saanut jalat oman pöydän alle, siihen on onneksi vastuun lisäksi tullut kaupanpäälliseksi tietynlainen vapaus siitä, mitä, missä, milloin ja kenen kanssa?

Mutta vielä kouluasiaan palatakseni myönnän, että koulun aloittaminen on syönyt voimavarojani ja asioita on ehkä joutunut aikaisempaa enemmän priorisoimaan ja laittamaan tärkeysjärjestykseen.

Omaa aikaa on joutunut ottamaan, jotta oma jaksaminen uuden arjen keskellä riittää. Toki erilaisuuteni vammaisena ihmisenä tuo kaikkeen omat mausteensa, vaikka sitä ei aina haluaisi myöntää edes itselleen, saati myöskään muille. Siitä huolimatta törmään erilaisuuteeni aina viimeistään silloin, kun muutoksen tuulet puhaltavat.

💚mursu