Näin joulun alla

 Hei pitkästä aikaa! 

Joulu on ainakin yleisesti ottaen ilon, valon ja rauhan juhla. Joulua vietetään perinteisesti perheen, ystävien ja sukulaisten kesken ja yhdessä ollen. Jouluna annetaan ja saadaan lahjoja, ne ja joulutunnelma tuovat parhaimmillaan iloa, nautintoa ja vaihtelua arkeen. 

Muistan kuitenkin myös niitä vuosia, jolloin joulu on tuonut mukanaan pohjattoman yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteen. Koin tuota yksinäisyyttä siitäkin huolimatta, että minulla oli perhettä, ystäviä ja ihmisiä ympärillä. Olin tuolloin murrosiässä ja pohdin erilaisuutta sekä sitä, miksi olen vammainen. Silloin tajuntaani iski ensimmäisen kerran tieto, että elämässäni on olemassa rajoitteita, jotka vaikuttavat tulevaisuuteeni sekä ammatinvalintaan, sekä muihin haaveisiin. Muistan yhä sen musertavan tunteen, kun katsoin itseäni peilistä ja tajusin, että en ole muiden sisarusteni tavalla "normaali". Siksi minua välillä vieläkin ahdistaa näin joulun alla. Koin joulukiireiden keskellä, että minut on unohdettu. En nimittäin vammani vuoksi pystynyt osallistumaan joulutohinaan yhdessä muiden kanssa. Lisäksi tuntui, että olen aina tiellä, tai jos yritinkin päästä mukaan valmisteluihin, sain usein arvostelua tai sitten minut jätettiin yksin touhuamaan eikä sekään tuntunut hyvältä. Toisaalta en tykkää siitäkään, että joku "läähättää" niskassani jatkuvasti. Olisin kuitenkin toivonut saavani tarvittaessa apua. 

Luulen aiheuttavani yksinäisyyden tunteen osittain myös itse. Sillä en jossain vaiheessa elämääni uskaltanut kertoa ääneen mieltäni askarruttavista asioista tai tunteista, joista jo edellä mainitsinkin. Uskaltaminen ei suinkaan ollut kiinni joulupukin pelosta. 😂 Vaan pelkäsin tulevani torjutuksi ja lytätyksi. Näin huonojen asioiden olemassa olo elämässäni kiellettiin, enkä saanut ääntäni kuuluviin, tai jos sain ne mitätöitiin. Näistä joulumuistoista on jo onneksi aikaa ja ihaniakin muistoja jouluista löytyy, ja niitä on varmasti tulevaisuudessakin. 

Tällä blogitekstillä haluaisin muistuttaa, että meidän tulisi käydä katsomassa yksinäisiä ihmisiä liikkumistavasta ja iästä riippumatta. Sillä yksinäisyyttä on kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisen pohjatonta se voi olla jouluna, jolloin pitäisi olla ilon ja juhlan aika. 

Oikein rauhallista joulua kaikille! 

💗 mursu 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohdiskelua pääskokeesta ja työelämästä

Hei taas kaikki pitkästä aikaa! Näin kesän korvalla meillä monilla saattaa olla juhlia tai ainakin tulevaisuudensuunnitelmia ja unelmia joita lähtee askel askeleelta tavoittelemaan. En kuitenkaan osallistu tähän juhlahumuun kirjoittamalla pumpulinkevyttä tekstiä onnesta ja siitä, miten hohdokasta valmistuminen on. Sen sijaan haluan kertoa ihan vain pääsykokeesta, siitä päivästä ja sen tuomista rehellisistä ajatuksista.  Pääsykoepäivän sarastaessa minua ei oikeastaan jännittänyt lainkaan. Jännitys alkoi vasta myöhemmin kun huomasin että henkilökortti oli vanhentunut ja aloin kaivamaan passia laatikon kätköistä, sekä allekirjoittaessani todistusta avustajan esteettömyydestä toimia apunani pääsykokeessa. Aamun kommellukset eivät jääneet siihen sillä taksi oli ymmärrettävistä syistä myöhässä ja matkan varrella oli kylläkin etukäteen tiedossa oleva tietyömaa, joka hidasti pääsykokeeseen saapumista. Pääsimme kuitenkin onnellisesti pääsykokeeseen ja löysimme meille varatun esteettömän tilan.
Lue lisää

Jotain puuttuu

 Hei pitkästä aikaa! Tähän syksyyn on mahtunut paljon touhua, tohinaa ja koulua. Sekä erilaisten ajatusten muhinaa, kun välillä kirjoitan, niin, että kynä sauhuaa. Onneksi en ole ainoa, jolta sen asian suhteen joskus ruuvi päästä putoaa.😂 Anteeksi oli minulla teille oikeaakin asiaa. Kaiken touhun ja tohinan keskellä tuntuu nimittäin aina vain siltä, että jotain puuttuu. Se ihan oikeasti turhauttaa kun, elämällä ei ole selkeää merkitystä ja kiintopistettä, jota kohti kulkea. Kyselen usein Itseltäni, kenen vuoksi tätä elämää oikein elän. Tiedän, Käyn koulua, kirjoitan runoja, tätä blogia ja kolumneja. Mutta edelleen elämästä puuttuu Kipinä. On edelleen aamuja jolloin ei jaksaisi herätä, vaan tekee mieli vain vetää peitto korviin ja itkeä.😭 Suru on sitkeää lajia se osaa ottaa takapakkia, silloin tarvitsen lohduttavaa syliä. Tuolloin ei kaipaa sanoja, saati lauseita :Onhan sinulla sisarusten lapsia. Se on tosiasia mutta se ei poista kipua, tyhjän sylin tunnetta ja oman lapsen kaipuuta va
Lue lisää

Joulun alla

Hei taas!  Tässä pitkästä aikaa, näin joulun alla ajatuksia, erilaisuudesta runon muodossa. Toivon että tämä runo herättää ajatuksia siitä, että meillä jokaisella on omat lahjat tähän elämään, joka meille on annettu.Meillä erilaisillakin ihmisillä on oma tarkoitus ja merkitys tässä maailmassa, vaikka me ei itse sitä aina huomata. Alla siis runo; Joulun alla:  Joulun alla,  tonttu hiipii ullakolla,  sen on vaikea olla.  Mielessä vain ajatus,  olen täysi nolla,  en täytä ihmislasten toiveita,  halutulla tavalla,  se toteaa nolona haluaisi itsekin hyödyksi olla.  Joulun alla,  tonttu hiipii ullakolla,  pohtii surullisena,  on minulla lahjoja,  ne vain erilaisia,  eikä kelpaa sellaisena.  Pitäisi olla uutta ja hienoa,  tai ainakin muotti valmiina,   minkä mukaan edetä,  muuten on asiat huonolla tolalla Joulun alla,  tonttu hiiipii ullakolla,  alkaa hiljaa huokailla,  ihmislasten toiveet ylimitoitettuja,  vaatimusten taso,  todella korkea,  niin paljon,  on muuttunut maailma,  hyvin hektist
Lue lisää