Se tunne kun...

Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki lähtee menemään pieleen? Minulla on sellainen kuukausi nyt meneillään. Lähes kaikki menot ja muut ajat sairaalaan olen joutunut moneen, pahimmillaan viiteen kertaan, perumaan tai siirtämään päällekkäisyyksien tai sairastapausten vuoksi. 

Siinä mielessä tämä huhtikuu on kyllä ollut kaikinpuolin sekava kuukausi, sillä on tuntunut, että kun yksi asia menee pieleen niin kaikki kääntyy samantien päälaelleen. Tätä tapahtuu siitäkin huolimatta, että itsellä on tahdonvoima, ja haluaa järjestää ja mennä paikanpäälle sovittuna aikana. Mutta ilmeisesti kaikki ei tässä elämässä mene kuin Strömsössä. 😂

Kaikki on pyörähtänyt nyt niin monta kertaa ympäri ja mennyt ristiin ja rastiin, että on tunne, ettei tämä ole edes enää mahdollista. Nyt täytyy sanoa, että vaikka minulla on hyvä muisti ja voin siihen yleensä luottaa, niin viime aikoina olen tietoisesti merkannut asiat kalenteriin, koska ilmassa on ollut pientä sekoilua ja hajamielisyyttä. Arjessa on nyt niin paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä. Oman mausteensa toki tähän soppaan tuo mielessä myllertävät mustat ja vieläkin mustemmat tunteet ja ajatukset, jotka vielä tässä vaiheessa jätän salaisuudeksi. Toki uskallan luvata, että jossain vaiheessa voin niistä teille avautua. 

Joka tapauksessa nuo mustaakin mustemmat ajatukset tuovat vielä vähän lisää haasteita arjen aherruksen keskelle ja siinä mukana pysymiseen. Cp-vammastani huolimatta haluan osallistua omalta osaltani arkeen, tai väsyneinä päivinä ainakin olla läsnä, vaikka avustaja olisi sillä kertaa oikeana kätenäni, tehden esimerkiksi ruoan kokonaan puolestani.

Viime vuosina minusta on yhä useammin tuntunut siltä, että vaikka teen asioita, joista olen ennen nauttinut, niin nyt minä vain suoritan ja menen konemaisesti eteenpäin. 

Onko blogissani teille tuttuja ajatuksia ja tunteita?

💚mursu