Hellettä ja tuulen huminaa

Hei taas! Tässä vaihteeksi vähän kevyempää asiaa kesästä. 

Ei lämmin luita riko ja ei mitään uutta auringon alla. Nämä sanonnat ovat nyt mielessä, kun kesä on kukkeimmillaan ja lämpö helteinen, melkeinpä tukala. Voisin humoristisesti todeta, että aivot sulavat eikä ajatus kulje. Tämä lienee tuttu tunne myös monelle muulle.

Onneksi lämpö ei tosiaan riko luita, mutta pitkään jatkuva helle ja suorastaan polttava auringonpaiste vie voimat, ja tekee olon raukeaksi eikä oikein jaksa mitään, ellei ole ihan pakko. Tie jätskikioskille tulee kuin huomaamatta tutuksi ja tukka hiestä kiharaksi. Siksi olen kesäisin ulkona mieluiten silloin, kun aurinko paistaa ja vähän tuuleskelee, sillä kesä tuo tullessaan paitsi muuttolinnut niin myös vapauden tunteen. Silloin pääsen niin halutessani yksin ulos ja liikenteeseen ilman talveen ja pakkaseen liittyvää kerrospukeutumista. Kesäisin voin myös ajella ihan itsekseni ilman avustajaa ulkona pelkäämättä, että on liukasta tai jään kiinni esimerkiksi huonosti aurattujen teiden vuoksi.

Päinvastoin kesä on siinä mielessä ihanaa aikaa, että voin nauttia sähköpyörätuolin tuomasta hurmasta tuulen humistessa korvissa, jäsentäen samalla ajatuksia niin kuin kuka tahansa lenkkeilijä välillä tekee. Ja vielä niin, ettei kukaan häiritse. Tätä kuvaamaani vapaudentunnetta on vaikea selittää ihmisille, jotka pystyvät liikkumaan normaalisti sen kummemmin ajattelematta ja suunnittelematta, sillä he voivat tehdä kaiken ilman avustajaa. En tarkoita, etteikö muilla ihmisillä olisi haasteita ja asioita, joita pitää suunnitella. Ero on ehkä siinä, että itse joudun lähes päivittäin suunnittelemaan asioita, jotka muilta ihmisiltä sujuu ongelmitta ja kuin tanssi.

Joka tapauksessa pitkän talven jälkeen arvostan noita pieniä retkiä, jotka saan ja voin tehdä itse. Tuo valtava pystyvyyden tunne antaa siten vastaavasti voimaa niihin hetkiin, kun tuntuu ettei arki suju, vaikka kuinka yrittäisi olla positiivinen ja ajatella asiat ilon kautta.

💚 mursu