Hellettä ja tuulen huminaa
Hei taas! Tässä vaihteeksi vähän kevyempää asiaa kesästä.
Ei lämmin luita riko ja ei mitään uutta auringon alla. Nämä sanonnat ovat nyt mielessä, kun kesä on kukkeimmillaan ja lämpö helteinen, melkeinpä tukala. Voisin humoristisesti todeta, että aivot sulavat eikä ajatus kulje. Tämä lienee tuttu tunne myös monelle muulle.
Onneksi
lämpö ei tosiaan riko luita, mutta pitkään jatkuva helle ja suorastaan polttava
auringonpaiste vie voimat, ja tekee olon raukeaksi eikä oikein jaksa mitään,
ellei ole ihan pakko. Tie jätskikioskille tulee kuin huomaamatta tutuksi ja
tukka hiestä kiharaksi. Siksi olen kesäisin ulkona mieluiten silloin, kun aurinko
paistaa ja vähän tuuleskelee, sillä kesä tuo tullessaan paitsi muuttolinnut
niin myös vapauden tunteen. Silloin pääsen niin halutessani yksin ulos ja
liikenteeseen ilman talveen ja pakkaseen liittyvää kerrospukeutumista. Kesäisin
voin myös ajella ihan itsekseni ilman avustajaa ulkona pelkäämättä, että on
liukasta tai jään kiinni esimerkiksi huonosti aurattujen teiden vuoksi.
Päinvastoin
kesä on siinä mielessä ihanaa aikaa, että voin nauttia sähköpyörätuolin
tuomasta hurmasta tuulen humistessa korvissa, jäsentäen samalla ajatuksia niin
kuin kuka tahansa lenkkeilijä välillä tekee. Ja vielä niin, ettei kukaan
häiritse. Tätä kuvaamaani vapaudentunnetta on vaikea selittää ihmisille, jotka
pystyvät liikkumaan normaalisti sen kummemmin ajattelematta ja suunnittelematta,
sillä he voivat tehdä kaiken ilman avustajaa. En tarkoita, etteikö muilla ihmisillä
olisi haasteita ja asioita, joita pitää suunnitella. Ero on ehkä siinä, että itse
joudun lähes päivittäin suunnittelemaan asioita, jotka muilta ihmisiltä sujuu
ongelmitta ja kuin tanssi.
Joka
tapauksessa pitkän talven jälkeen arvostan noita pieniä retkiä, jotka saan ja
voin tehdä itse. Tuo valtava pystyvyyden tunne antaa siten vastaavasti voimaa
niihin hetkiin, kun tuntuu ettei arki suju, vaikka kuinka yrittäisi olla
positiivinen ja ajatella asiat ilon kautta.
💚 mursu
Kommentit
Lähetä kommentti