Tänään maanantaina

 Tänään tuli todistettua ettei erilainen elämä ole aina tylsää, eikä sitä samaa "harmaata" arkea päivästä toiseen. Tuli myös kumottua väite siitä ettei tämän päivän ihmiset enää auta hädässä olevaa. Vaan "veljeä ei jätetä "meininki on vielä kokemukseni mukaan kovastikin voimissaan.

Olin nimittäin aamulla vähän väsähtänyt, joten ajattelin että lähden pitkästä aikaa sähköpyörätuolilla lenkille kun ei tupruta taivaan täydeltä lunta eikä ole kova pakkanen vaan oikein hyvä ulkoilusää. Talvikelillä sähköpyörätuolilla liikkumiseen liittyy kuitenkin aina omat hauskuutensa, niissä ei nimittäin ole talvirenkaita joten liukkaus aina välillä yllättää ja niin kävi nytkin. Liukkaus ja lumisokeus yhdistettynä tarkoitti tänään sitä että löysin itseni useaan otteeseen lumipenkoista tai ainakin läheltä.

Lenkin varrelta löytyi muitakin yllätyksiä näin pyörätuolilla liikkujan näkökulmasta. Nimittäin auraamatta jääneet tienpätkät ja lumen ja jään alla olevat yllättävät kolot ja lumipatit. Näihin talvisiin seuralaisiin minä tänään "kompastuin" ja jumituin pohjasta kiinni ja renkaat pyöri tyhjää kun jään alla oli liukasta ja edessä sen verran lunta etten päässyt mihinkään. Sillä sähköpyörätuolien maavara ei ole kovin suuri. 

Onneksi mukana oleva avustaja ja tuntematon mutta ystävällinen ohikulkija vetivät minut pois pinteestä ja päästiin jatkamaan matkaa. Tosin meidän piti kääntyä kun teitä ei siltä kohdin oltu aurattu kunnolla.

Eikä siinä vielä kaikki sillä juuri ennen kotipihaani kääntyvää liittymää ajoin tien reunassa olevaan pehmeän lumpattiin kun väistin vastaantulevaa autoa. Mutta lumen alla olikin yllättäen kolo jonka vuoksi meinasin kaatua, mutta apuun tuli kuitenkin yksi samaan suuntaan menossa oleva mies, niin ei ehtinyt tapahtua mitään katastrofia. Kun avustajakin oli vähän matkan päässä tilanteen sattuessa, toki näköetäisyydellä. Minulla on lenkillä välillä tapana mennä omaan tahtiin ja avustaja tulee jonkin matkan päässä perässä. Näin saan omaa aikaa ja tilaa ja ajatuksia tuuletettua.

Loppu hyvin kaikki hyvin! Onneksi osaan suhtautua noihin tilanteisiin ja omin kömmähdyksiin huumorilla ja nauraa😂. Tosin minulla taisi olla adrenaliinia veressä, koska kun minulla oli tapauksen jälkeen fysioterapia, vedin 130 vatsalihasta kahdessa erässä, ensin 112 ja sitten loput😂

💚 mursu































Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jotain puuttuu

Joulun alla