Tänään maanantaina

 Tänään tuli todistettua ettei erilainen elämä ole aina tylsää, eikä sitä samaa "harmaata" arkea päivästä toiseen. Tuli myös kumottua väite siitä ettei tämän päivän ihmiset enää auta hädässä olevaa. Vaan "veljeä ei jätetä "meininki on vielä kokemukseni mukaan kovastikin voimissaan.

Olin nimittäin aamulla vähän väsähtänyt, joten ajattelin että lähden pitkästä aikaa sähköpyörätuolilla lenkille kun ei tupruta taivaan täydeltä lunta eikä ole kova pakkanen vaan oikein hyvä ulkoilusää. Talvikelillä sähköpyörätuolilla liikkumiseen liittyy kuitenkin aina omat hauskuutensa, niissä ei nimittäin ole talvirenkaita joten liukkaus aina välillä yllättää ja niin kävi nytkin. Liukkaus ja lumisokeus yhdistettynä tarkoitti tänään sitä että löysin itseni useaan otteeseen lumipenkoista tai ainakin läheltä.

Lenkin varrelta löytyi muitakin yllätyksiä näin pyörätuolilla liikkujan näkökulmasta. Nimittäin auraamatta jääneet tienpätkät ja lumen ja jään alla olevat yllättävät kolot ja lumipatit. Näihin talvisiin seuralaisiin minä tänään "kompastuin" ja jumituin pohjasta kiinni ja renkaat pyöri tyhjää kun jään alla oli liukasta ja edessä sen verran lunta etten päässyt mihinkään. Sillä sähköpyörätuolien maavara ei ole kovin suuri. 

Onneksi mukana oleva avustaja ja tuntematon mutta ystävällinen ohikulkija vetivät minut pois pinteestä ja päästiin jatkamaan matkaa. Tosin meidän piti kääntyä kun teitä ei siltä kohdin oltu aurattu kunnolla.

Eikä siinä vielä kaikki sillä juuri ennen kotipihaani kääntyvää liittymää ajoin tien reunassa olevaan pehmeän lumpattiin kun väistin vastaantulevaa autoa. Mutta lumen alla olikin yllättäen kolo jonka vuoksi meinasin kaatua, mutta apuun tuli kuitenkin yksi samaan suuntaan menossa oleva mies, niin ei ehtinyt tapahtua mitään katastrofia. Kun avustajakin oli vähän matkan päässä tilanteen sattuessa, toki näköetäisyydellä. Minulla on lenkillä välillä tapana mennä omaan tahtiin ja avustaja tulee jonkin matkan päässä perässä. Näin saan omaa aikaa ja tilaa ja ajatuksia tuuletettua.

Loppu hyvin kaikki hyvin! Onneksi osaan suhtautua noihin tilanteisiin ja omin kömmähdyksiin huumorilla ja nauraa😂. Tosin minulla taisi olla adrenaliinia veressä, koska kun minulla oli tapauksen jälkeen fysioterapia, vedin 130 vatsalihasta kahdessa erässä, ensin 112 ja sitten loput😂

💚 mursu































Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohdiskelua pääskokeesta ja työelämästä

Hei taas kaikki pitkästä aikaa! Näin kesän korvalla meillä monilla saattaa olla juhlia tai ainakin tulevaisuudensuunnitelmia ja unelmia joita lähtee askel askeleelta tavoittelemaan. En kuitenkaan osallistu tähän juhlahumuun kirjoittamalla pumpulinkevyttä tekstiä onnesta ja siitä, miten hohdokasta valmistuminen on. Sen sijaan haluan kertoa ihan vain pääsykokeesta, siitä päivästä ja sen tuomista rehellisistä ajatuksista.  Pääsykoepäivän sarastaessa minua ei oikeastaan jännittänyt lainkaan. Jännitys alkoi vasta myöhemmin kun huomasin että henkilökortti oli vanhentunut ja aloin kaivamaan passia laatikon kätköistä, sekä allekirjoittaessani todistusta avustajan esteettömyydestä toimia apunani pääsykokeessa. Aamun kommellukset eivät jääneet siihen sillä taksi oli ymmärrettävistä syistä myöhässä ja matkan varrella oli kylläkin etukäteen tiedossa oleva tietyömaa, joka hidasti pääsykokeeseen saapumista. Pääsimme kuitenkin onnellisesti pääsykokeeseen ja löysimme meille varatun esteettömän tilan.
Lue lisää

Jotain puuttuu

 Hei pitkästä aikaa! Tähän syksyyn on mahtunut paljon touhua, tohinaa ja koulua. Sekä erilaisten ajatusten muhinaa, kun välillä kirjoitan, niin, että kynä sauhuaa. Onneksi en ole ainoa, jolta sen asian suhteen joskus ruuvi päästä putoaa.😂 Anteeksi oli minulla teille oikeaakin asiaa. Kaiken touhun ja tohinan keskellä tuntuu nimittäin aina vain siltä, että jotain puuttuu. Se ihan oikeasti turhauttaa kun, elämällä ei ole selkeää merkitystä ja kiintopistettä, jota kohti kulkea. Kyselen usein Itseltäni, kenen vuoksi tätä elämää oikein elän. Tiedän, Käyn koulua, kirjoitan runoja, tätä blogia ja kolumneja. Mutta edelleen elämästä puuttuu Kipinä. On edelleen aamuja jolloin ei jaksaisi herätä, vaan tekee mieli vain vetää peitto korviin ja itkeä.😭 Suru on sitkeää lajia se osaa ottaa takapakkia, silloin tarvitsen lohduttavaa syliä. Tuolloin ei kaipaa sanoja, saati lauseita :Onhan sinulla sisarusten lapsia. Se on tosiasia mutta se ei poista kipua, tyhjän sylin tunnetta ja oman lapsen kaipuuta va
Lue lisää

Helppo peli, helppo peli, kuinkas tätä pelataan?

 Helppo peli, helppo peli, kuinkas tätä pelataan? Tämä on äitini käyttämä sanonta, se voisi kuitenkin olla myös vertauskuva elämästä.  Siitä että välillä menee hyvin, mutta aina kaikki ei kuitenkaan mene "putkeen". Alkuvuosi on ollut vaiherikas, on ollut juhlaa ja arkea. Kun tammikuussa vietimme mieheni valmistujaisia sankoin joukoin kotonamme, oli ihana juhlia ja nähdä ystäviä. Myönnän kuitenkin, että itselleni nuo juhlat toivat mieleen haikeutta ja kateuttakin. Sillä jouduin itse ainakin toistaiseksi luopumaan koulunkäynnistä ja haaveesta saada ammatti. Toisin sanoen hyväksymään sen tosiasian, että liika on liikaa.  Huomasin että kuormittuneena asiat tuntuivat yleensä pahemmilta kuin usein ovatkaan. Esimerkiksi hyvällä tarkoitettu kysymys, miten teit tehtävät, tuo mieleen ajatuksen, että avustajan oletetaan tekevän tehtävät puolestani. Näissä tilanteissa vammaisuuteni aiheuttaa aina silloin tällöin väärinkäsityksiä, koska aina ei jaksa perin juurin selittää sitä miten ja mi
Lue lisää