Erilaisuuden valot ja varjot

Hei taas ja omenan tuoksuisia terveisiä! Muuttuneesta kouluarjesta huolimatta voi keittää vaikka omenasosetta. No todellisuudessa tällaiseen ei yleensä ole aikaa. Kun olen erilaisuuteni vuoksi lähes aina toisten avun varassa.  Koulun alkamisen myötä sain/jouduin anomaan lisää avustajatunteja, jotta koulu ja arki sen rinnalla ylipäätään pyörii riittävän hyvin. Koulun ja työn yhdistäminen henkilökohtaisen avun tarpeeseen on hankalampi juttu, koska nämä avustajatunnit on aina rajalliset, niitä ei myönnetä rajattomasti. Siitä syystä olen tänä syksynä koulun ja opiskelun alkamisen myötä joutunut pohtimaan sitä, miten aika riittää kouluarjen lisäksi myös tavallisen arjen pyörittämiseen ja siihen, että pyykit tulee pestyä, kaupassa käytyä sekä ruoka laitettua kun itsenäistymisen myötä äiti ei ole ollut kotona ruokaa koulupäivän jälkeen laittamassa, vaan olen itse kaikesta vastuussa. Näin siitäkin huolimatta, että se tapahtuu avustajan kanssa yhteistyössä. Mutta en tästä huolimatta halua v...

 Hei pitkästä aikaa!  Nyt kerron lyhyesti koulutaipaleesta lapsena ja myöhemminkin. Lisäksi heitän muutamia ajatuksia, jotka ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Kuten koulukiusaaminen ja se, miten erilaisuuteni on koulumaailmassa kohdattu. Nykyhetkeen ja ajatuksiin palaan lopuksi runon muodossa. Lapsuudessa kuljin sisarusten kanssa kouluun. Säällä kuin säällä he työnsivät minua pyörätuolilla jopa pakkasella ja umpihangessa. Halusin mennä sisarusten kanssa yhdessä, kun koulu oli  aluksi vain pienen matkan päässä. Tosin välillä "kynnettiin" ojia kun sisarukset innostuivat juoksemaan. Joka tapauksessa hauskaa oli ja asenne yleensä kohdallaan. Olin silloin ja olen edelleen jääräpää😂. Koulun aloitus ja opiskelu oli pääsääntöisesti mukavaa. Etenkin silloin, jos kouluavustajan kanssa tuli hyvin toimeen, aina ei näin ollut. Ala-asteella koulun esteellisyys ei ollut ongelma. Mutta kun siirryimme isompaan kouluun kylälle. Jouduin  erilaisuuteni vuoksi kohtaamaan kiusaamista...

Lapsena liikuntavamma oli minulle sinänsä luonnollinen asia. Muistankin sen, että melko pitkään ajattelin oppivani vielä joskus kävelemään. Toki minulla oli jo pienenä pyörätuoleja ja muita apuvälineitä kuten kävelyteline ja mahalauta joilla kävelin ympäritaloa ja sanan varsinaisessa merkityksessä ryömin lattioita pitkin.  Minulla ja sisaruksilla oli myös yhteisiä lääkäri- ja kotileikkejä, joissa luonnollisesti vammastani johtuen olin hoidettava. Kotileikeissä sain usein olla myös äiti. Minulla oli myös muiden lasten tavoin oma mielikuvitushenkilö, jonka nimi oli Selma. Keskustelin hänen hänen kanssaan päivittäin ja huutelin hänen nimeään kellarin pyykkitupaan, jossa hän asui.  Olin pienenä myös hyvin tarkka siitä, kuka minulle laittaa vaatteet päälle kun en itse niitä saanut. Välillä ja aika useinkin olin myös itsepäinen, enkä halunnut käyttää minulle tarkoitettuja apuvälineitä, ihan niin kuin ei kaikki muutkaan lapset tee asioita joita vanhemmat haluaisivat heidän tekevän. T...

Hei taas!  Minulla on siis niin sanotusti "syntymälahjana" saatu Cp-vamma, eli liikuntavamma. Sen vuoksi en pysty kävelemään, vaan liikun pyörätuolilla. Vaikka pyörätuoli ja Cp-vamma asettaa elämälleni tietyt reunaehdot ja rajoitteet, on hyvä muistaa, että se ei ole kehitysvamma.Toki liikuntavammaani kuuluu tietyt ominaispiirteet, kuten lihasjäykkyys ja pasmit, eli tahdosta riippumattomat liikkeet. Minä en itse tee niitä, enkä myöskään voi niille mitään. Eli jos näet jonkun pyörätuolissa, tytön tai pojan, naisen tai miehen, joka liikehtii sinun silmissäsi oudosti. Muista, että hän ei ole "hullu", eikä välttämättä älyllisesti kehitysvammainen, vaan hänellä saattaa olla Cp-vamma, kuten minulla on. Cp-vamma johtuu synnytyksessä tulleesta hapenpuutteesta. Hapenpuute saattaa aiheuttaa aivoihin pahojakin häiriöitä, nämä häiriöt tapahtuvat yleensä aivojen liikettä säätelevillä alueilla.  Minulla Cp-vamma näkyy paitsi siinä, etten juuri pysty liikumaan omin jaloin, niin myö...

Mitä erilaisuus lopulta tarkoittaa? Me kaikki olemme omalla tavallamme erilaisia. Kukaan meistä ei ole samanlanlainen, esimerkiksi siskonsa, veljensä tai ystävänsä kanssa. Samoja luonteenpiirteitä ja harrastuksia ehkä löytyy, vaikkapa iloisuus, huumorintaju tai päättäväisyys. Joka tapauksessa aina löytyy joku asia tai kokemus, jonka vuoksi emme ole samanlaisia toisten ihmisten kanssa, eikä tarvitse ollakkaan. Koen, että erilaisuus on rikkaus. Siitä huolimatta erilaiseksi mielletään usein ihminen, joka on näkyvällä tavalla erilainen kuin muut ympärillä olevat ihmiset. Hän saattaa esimerkiksi kävellä huonosti tai kulkea vaikkapa kävelykepin tai rollattorin avulla, Jolloin saattaa tulla mielikuva, että tuo ihminen on jotenkin erilainen tai jopa kummallinen.  Ihmiset siis luokittelevat toisensa helposti eri kategorioihin jo pelkästään sillä perusteella, miten liikkuu ja käyttäytyy. Erilaisuus on siis hyvin moninaista, eikä maailmasta löydy toista samanlaista ihmistä, onneksi 😊  I...